Bilbao/Bilbo: vol 9

Kaixo ja samalla Agur!

Yksi jakso taas elämässäni päätöksessä, vaihtojakso Bilbaossa. Kolme kuukautta takana. Aika menee kuin siivillä toisinaan. Paljon olen oppinut niin ihmisistä kuin kielestä ja kulttuuristakin. Samalla niin ihana ja samalla niin rasittava Espanja. Tunteet ovat sekaisin. Mutta se ei tunnu pahalta. Päinvastoin sehän on vaan positiivista, olen siis oppinut asioita ja kasvanut. Kasvukipuja nämä vaan on. Taas kerran. Sopeutumiskipuja tilanteesta toiseen. Ne ovat paikan vaihtamisen normaalit lieveilmiöt.

Tällä viikolla teimme mukavan reissun baskimaan pieniin kauniisiin kyliin. Kävimme ensin Gernikassa. Ihmettelimme siellä Picasson erään taulun syntysijoja. Tuijottelimme sodan jäljiltä jäänyttä puuntynkää, kaupungin tunnusmerkkiä. Ja ihastelimme kauniita taloja ja kylän vihreyttä. Todella sympaattinen pieni baskikylä. Gernikasta köröttelimme Euskojunalla kohti Mundakaa. Vastassa meitä odotti kuvankaunis näkymä. Pieni surffikylä, täynnä toinen toistaan kuvauksellisimpia ja kiemurtelevia pieniä kujia. Kiemuraisten ja vuoristoisen kujarykelmän päässä odottikin varsinainen aarre. Mahtava merinäkymä.

Aallot eivät olleet tällä kertaa kovin suotuisat surffareille ja näimmekin vain muutamia aaltoihin eksyneitä surffareita. Mutta näkymät olivat ihastuttavat. Meren rauhoittava kohina ja vaimea, mutta iloinen baskikielen soljuva puheensorina olivat juuri sitä mitä nyt tarvitsin. Kaiken kruunasi vielä ihanasti lämmittävä auringonpaiste. Mikä päivä.

Mundakasta lähdettyämme hyppäsimme vielä baskijunan kyytiin, kohti kalastajakylää Bermeota. Jo junasta ulos astuessa saattoi haistaa kalanhajun.Kalastajakylässä kun oltiin. Ensivaikutelma Bermeosta toi lähinnä mieleen Amsterdamin iloiset talorivistöt. Taloja oli vierivieressä ja väritys mitä monipuolisin. Kerrassaan ihastuttava kylä. Ympärillä vallitsi hiljaisuus ja kauniit oli maisemat Bermeossakin. Kävelimme pitkin vuorten rinnettä, jonne kaupunki oli rakentunut. Wau, ajattelin. Vuoret ja meri on se mitä tulen kaipaamaan!

Viimeiset päivät Bilbaossa ovat lähinnä kuluneet viime hetken ostoksia tehdessä, espanjalaisia ruokia maistellessa ja vielä kerran Bilbaon katuja kulkiessa. Iltaisin meitä ovat koukuttaneet espanjalaiset tietovisailuohjelmat, kuten Atraba un million (nappaa miljoona) ja Si lo sabe/No lo sabe (tietää/ei tiedä). Kielitaito kasvaa ja samalla myös yleissivistys kasvaa ja miksei kulttuuritietämyskin.

Huomenna lento Suomeen. Tunnelma on odottava, mutta pelokas. Pelkään pimeää, mutta samalla tuntuu hyvältä palata. Tosin Bilbaosta jäi hyvä maku suuhun. Suosittelen.

Bilbao kuittaa. Agur!