Bilbao/Bilbo: vol 7

Hei taas,

Hetki taas mennyt kun viimeksi päivittänyt täällä kuulumisiani. Tosin olen kyllä kirjoitellut tänne muistiin tuntemuksia, mutta julkaistavaksi asti eivät ole vielä ennen tätä päivää päässeet nämä tuntemukset. Viikko sitten saimme hieman lisää tilaa kämpillä kun osa porukkaa lähti takas kotisuomeen. Kämpillä on ollut tällä viikolla todella paljon rauhallisempaa ja siistimpää. Saimme tilalle uuden kämppiksen, Veeran. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kaikki osallistuvat siivoukseen ja muihin kotitöihin omalta osaltaan, mikä tekee asumisesta huomattavasti viihtyisämpää. Asia ei aiemmin todellakaan ollut näin, vaan kämppä oli kauhea läävä. Viikonloppuna kävin pyörähtämässä myös San Sebastianilla. Varpaani kylläkään ei meinannut olla lähdöstäni samaa mieltä (kipeytyi liiasta kävelystä Barcelonassa) mutta sekin ratkaistiin laittamalla Sonan jättämät kaksi numeroa liian isot kengät jalkaan. Sillon kun on mentävä on mentävä. San Sebastian oli oikein mukava kaupunki. Kaiken kaikkiaan olen saanut baskimaasta oikein hyvän kuvan. Voisin hyvinkin kuvitella palaavani joskus tänne. Seuraavaksi hieman tuntemuksia viikon varrelta.

Keskiviikko 31.10

Täällä ollaan toimistolla, ulkona tehdään ulkosivun korjaustöitä, saa huutaa toisille jos meinaa kuulla jotain. Luulen että mm. se kiristää juuri nyt pomoni hermoja samoin kun kiire ja stressi. Välillä on todella vaikeaa olla kun tuntee itsensä idiootiksi, esimerkiksi kun pomo luettelee jotain tallennettavien tiedostojen nimiä hirveällä syötöllä. Tuskin pystyisin siihen tahtiin kirjoittamaan nimiä edes suomeksi, saatika sitten espanjaksi. Ja sitten kun olen kirjoittanut jonkun tiedoston nimen väärin, niin sitä hän sitten tuossa päivittelee, että enhän voi löytää sitä jos se lukee tässä väärin.
Toinen asia, on tietotekniset ongelmat. Ja niitä pomollani tuntuu riittävän. Usein hän pyytää apua ja sitten kun yritän auttaa enkä löydä oikeaa ratkaisua viiden sekuntin sisään ni sen hermot ovat jo menneet. Välillä tuntuu kun olen se sylkykuppi, jonne kaikki oma stressi syljetään. Välillä tuntuu ettei kukaan oikeasti välillä muista etten ole espanjalainen ja en pysty sisäistämään kieltä välittömästi kuten he oman äidinkielensä. Sitä vaan tahdon kertoa, ettei tämä todellakaan ole herkkua joka päivä. Näiden tempperamenttisten ihmisten kanssa.
Välillä tosin on oikein mukavaa, mutta ai että mä kiehun täällä välillä ko en ''muka'' osaa mitään vaikka todellisuudessa osaisin ratkaista monet asiat satakertaa järjevämmin ja nopeammin kuin he. En vaan saa tilaisuutta, koska olen ''vain'' harjoittelija.
No nyt on Halloween, sillon kai kuuluu olla pirut irti.

Perjantai 02.11

Tänään piti olla vapaapäivä, ns.silta viikonloppuun, koska eilen oli festivo-päivä. Mutta sitten keskiviikkona pomo sanoi, että toimistonväki meinaa työskennellä kuitenkin myös perjantaina ja saan itse päättää tahdonko tulla vai en. No täällähän minä olen. Kertoisi kai huonosta motivaatiosta jos en olisi tullut töihin. En tiedä. En oikein pidä tästä järjestelystä, ettei minulla ole viikko-ohjelmaa. Ei tietoa työajoista.Päivän työaika selviää vasta aamulla töihin tullessa. Joskus se tuntuu raskaalta, koska ei voi sopia mitään tai tehdä omia suunnitelmia. Mutta siihenkin alkaa tottua. Nyt eletän näin, espanjalaiseen malliin. Tänään ulkona paistoi taas aurinko.Ihanaa.Säätiedotus nimittäin lupasi sadetta viikonlopun loppuun saakka. Aika menee hurjan nopeasti. Kolme viikkoa enää ja palaan takaisin suomeen.

Lopuksi vielä yleisiä huomioita espanjalaisista ja espanjalaisesta kulttuurista. Espanjalaiset on mielestäni paljon vapautuneempia kuin suomalaiset. Siitä kertoo esim. se että pyykit kuivatetaan kaikkien nähtävillä ikkunan ulkopuolella keskellä kaupunkia. Siellä roikkuu pikkupöksy jos toinenkin kaikkien nähtävillä. Harvoin sellaiseen törmää Suomessa.Yksi huomio mihin olen myös kiinnittänyt huomiota on pomoni siskon avoin nenänkaivaminen keskellä tärkeää kokousta(hän työskentelee arkkitehtinä ja heidän toimistollaan on usein yhteistyötä meidän toimiston kanssa). Ihan siinä avoimesti hän kaivelee nenäänsä ja saattaapa jopa pistää kaivauksensa siitä suuhunsa. Yök.(tässä kohtaa luotan käännösohjelmien surkeuteen,siinä tapauksessa jos pomoni päättää seurata blogiani käännösohjelmia apunakäyttäen..heh). Yksi asia mihin olen myös kiinnittänyt huomiota on se, että espanjalaiset harvoin pitävät kännyköitä äänettömällä kokouksien aikana. Monesti kokoukset venyvätkin, koska joku on poistunut paikalta ottamaan jonkun puhelun ja hänelle selitetään uudestaan sillä välin kokouksessa käsitellyt asiat.Yksi huomio liittyy kahvilakäyttäytymiseen,pariskunnan tullessa kahvilaan nainen aina ilmoittaa miehen omakseen samoin rituaalein.Ensin muutama oikein pitkä pusuttelu ja sitten voimakas puristus miehen pebaan. Siinäpä sitten onkin reviiri merkitty.Ostoskeskuksissa espanjalaisilla on tapana jäädä juttelemaan tuttavilleen esim.ovien keskelle tai rullaportaiden ylä-tai alapäähän, tukkien koko liikenteen. Positiivista on se että täällä kuulee naurua paljon enemmän kuin suomessa, ihmiset halailevat paljon ja aina vaihdetaan reippaasti edes muutama sana tavatessa tuttavia. Kommunikointi on jouhevampaa kuin suomessa ja ääni usein kuuluvampi. Espanjalaiset eivät myöskään epäröi kysyä jos joku asia on epäselvää. Tällä viikolla ei sen enempää huomioita, ehkä ensi viikolla tulee mieleen lisää.

Tässä vähän kuvia matkan varrelta: